Beautiful minds (Bearzi & Standford, 2008) on kaunis pieni kirja, joka vertailee ihmisapinoiden ja delfiinien rinnakkaista evoluutiota suuriaivoisimmiksi lajeiksi. Delfiinien ja miekkavalaiden sosiaaliset suhteet muistuttava merkittävästi simpanssien, bonobojen, gorillojen ja ihmisten sosiaalisia suhteita, joten biologian näkökulmasta näiden 100 miljoonaa vuotta sitten eronneiden sukujen rinnakkainen käsittely on varsin kiinnostavaa. Koska meillä ihmisillä omaleimaisin ominaisuus on juuri suhteellisen suuret aivot, niin suuriaivoisia delfiinejä tutkimalla voidaan oppia meistä itsestämme paljon.
Vasta Homo erectus pääsi aivojen suhteellisen koon suhteen samalle tasolle kuin delfiinit mikä tarkoittaa sitä, että ihmisapinat ohittivat vasta pari miljoonaa vuotta sitten delfiinit. Ihmisten suuriaivoisuuden kehittymistä vauhditti työkalujen käyttö, mitä mahdollisuutta ei tietenkään kädettömillä delfiineillä ole. Tämä korostaa sitä, että tärkeintä suuriaivoisuudelle ei ole työkalujen käyttö, vaan nimenomaan sosiaalisuus ja yhteistyö, jossa delfiinit ja miekkavalaat loistavat.
Kirja tekee lopussa myös kiinnostavan päätelmän sen suhteen, että koska meillä on kaksi toisistaan riippumatonta kehityslinjaa korkeatasoiseen älykkyyteen, niin kehittyneen älyn kehittyminen pitäisi olla melko todennäköistä, mikäli elämä kehittyy korkeammalle monimuotoisuuden asteelle. Rinnakkainen evoluutio on aiheena muutoinkin kiinnostava. Ilmeisimpänä esimerkkinä Australian tapaus, jossa pussieläimet ovat levittäytyneet tarjolla oleviin ekologisiin lokeroihin, jotka ovat analogisia istukallisten nisäkkäiden kanssa.
Kirjan viimeinen luku, Beautiful minds are terrible thing to waste, esittää painavan puheenvuoron siitä, että habitaattien tuhoaminen ja metsästys uhkaavat näiden molempien sukujen elinvoimaisuutta, eikä tämä voi olla hyväksyttävää ihan siitä syystä että delfiinien ja ihmisen suvun lajit ovat lähimpänä ihmistä itseään ja kyse on vain siitä, ettei ole tarpeeksi tieteellistä ja kulttuurista tietoa näiden molempien sukujen edustajien ainutkertaisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti