☆ ☆ ☆
»Keynes
believed that man had been placed in charge of his own destiny, while Hayek,
with some reluctance, believed that man was destined to live by the natural
laws of economics as he was obliged to live by all other natural laws.»
Keynes Hayek – The Clash that Defined Modern Economics (2011) on kirja joka vertailee kahta
vallitsevaa talouspoliittista suuntausta. 40-60 luvuilla harrastettiin
voimakasta Keynesiläistä talouspolitiikkaa ja se oli Yhdysvaltain keskiluokan
ennennäkemättömän vaurastumisen aikaa. 70-luku oli öljykriisin ja stagflaation vuosikymmen siinä välissä, ja sitten 1980-2010-luvut olivat uusliberalismin aikaa, jolloin Hayek
ja Friedman oli keskeisimpiä henkilöitä ja Reagan ja Thatcher olivat näkyvimpiä
poliitikkoja. Uusliberalismille leimallista oli rikkaimman prosentin
ennennäkemätön rikastuminen, kun keskiluokka jäi junnaamaan paikalleen.
Uusliberalismin aikakaudella Yhdysvalloissa 90-prosentilla tulot laskivat vuoden 1978 tasosta,
kun sata prosenttia talouskasvun hedelmistä meni rikkaimmalle 10 prosentille.
Keynesiläinen talouspolitiikka oli vahvimmillaan 50-60 -luvuilla,
jolloin Amerikan keskituloisten palkat nousivat 50 000 dollariin vuonna
1972. Nykyään keskituloiset amerikkalaiset tienaavat noin 47 000 dollaria,
mikä tarkoittaa sitä, ettei Yhdysvalloissa talous ole vieläkään elpynyt
1970-luvun öljykriisistä.
Vaikka Yhdysvalloissa oli voimakas stagflaatio 70-luvun
puolivälissä, niin se ei varsinaisesti osoittanut, sitä, että korkea kysyntä
olisi aiheuttanut inflaation ja työttömyyden. Kyse oli siis siitä, että
Philipsin käyrä ei vastaa todellisuutta, eli inflaatiolla ja työttömyydellä ei
ole suoraa yhteyttä (trade-off). Näin Keynesismin hylkääminen oli tragedia
yhdysvalloille ja muulle maailmalle, koska se päästi uusliberalistit valtaan
tuhoisin seurauksin.
Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin Keynesiläisyyden
suurimpina ongelmina, ettei haluta tehdä suoria rahallisia tulonsiirtoja keskiluokalle,
vaan käytetään epäsuoria keinoja, kuten koron laskemista epänormaalin alas,
mikä voi altistaa inflaatiolle ja talouden epävakaudelle eli virheinvestointien
kumuloitumiselle, sekä toisena keinona käytetään turhan työn teettämistä, jotta
ihmiset saavat työpaikkoja ja palkkatuloja, esimerkiksi turhaa byrokratiaa, puolustusvoimia ja
myös hyökkäyssotia Amerikan tapauksessa. Turhan työn ja matalan koron
seuraukset johtavat virheinvestointeihin, jotka syövät talouskasvua ja
varallisuutta, koska keskiluokka maksaa tässä yhteiskunnassa aina kaiken, myös Facebookin osakeannin pikavoitot. Juuri
inflaatio koitui turmiolliseksi 70-luvun stagflaatiossa, joka suotta antoi
tekosyyn luopua Keynesin pääajatuksesta eli markkinoiden kysynnän lisäämisestä.
Reaganin saama kasvu tapahtui juuri Keynesin oppien mukaan,
eli hän elvytti talouden 80-luvun alun taantumasta massiivisella
budjettivajeella, joka paikattiin massiivisella julkisella velalla. Näin vaikka
Reagan ajatteli Hayekin tavoin että kasvua saataisiin lisäämällä tarjontaa
kysynnän kustannuksella, niin todellisuudessa hän lisäsi kysyntää ja
talouskasvua juurikin massiivisella budjettivajeella. Vaikka Reagan siis
äänekkäästi kritisoi Keynesin teoriaa, niin hän siitä huolimatta harjoitti
massiivista Keynesiläistä talouspolitiikkaa – ainakin niin kauan kun kasvu on
velan ottamisella turhan ja tuottamattoman työn teettämiseksi mahdollista.
Kirja siis pohtii Keynesin ja Hayekin vastakkaista käsitystä
talouspolitiikasta. Haykin mielestä pitäisi lisätä tarjontaa, jotta hinnat
laskevat, kun taas Keynesin mielestä pitäisi lisätä markkinoiden kysyntää eli
keskiluokan ostovoimaa. Tämä Hayekin kannattama ns. Sayn laki ei toimi, koska hintojen laskiessa myös työttömyys lisääntyy sekä markkinat eivät ilman kysyntää tiedä mihin kannattaa sijoittaa, joten tarjonnan
lisääminen johtaa virheinvestointeihin. Facebook ei välttämättä ollut hyvä
sijoituskohde sokeille investoijille.
Kirjassa käsitellään melko tasapuolisesti molemmat
näkökannat, ja myös Hayekin uusliberalismi saa hieman kritiikkiä. Kuitenkin on
selvää, että Haeyk ja Keynes ovat hyvin eriarvoiset historialliset henkilöt,
joten jotta ylipäänsä tällaista vertailua lähdettäisiin kirjoittamaa, niin
kirjoittajan täytyy olla vinoutunut Hayekin ideologiaan. Hayek ei vain ole
mikään erityisen tärkeä ekonomisti, ja hänen tärkein ansionsa on lähinnä siinä,
että Reagan ja Thatcher samaistivat ajattelunsa Hayekiin, vaikka kummallakaan
heistä ei ollut kehittynyttä tieteellistä ymmärrystä taloudesta, vaan kyse oli
vain ideologiasta.
Kirja oli siis lukukokemuksenaan positiivinen, mutta kenties
aiheesta olisi voinut sanoa enemmänkin, jos kirjoittaja ei olisi ollut niin
vahvasti ideologisesti painottunut ja suhtautuisi taloustieteeseen enemmän tieteenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti